maanantai 18. kesäkuuta 2018

Unelmista tulee totta


No niin.

Muutama kuukausi on tullut kirjoitustaukoa ja pidin blogia hetken piilotettunakin. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä.  Me päästään muuttamaan maalle omakotitaloon nyt kesällä (jeij!) ja käytiin tuossa viime viikonloppuna ipo-kokeessakin.



Kolmen viikon aikataululla, koiralla jälki ollut vähän niin ja näin, tottista ei olla mitenkään älyttömästi treenattu, purut ovat olleet eniten esillä. Lähdin kokeeseen aika pessimistisellä asenteella, olin melkein satavarma että pummataan jälki. Louhi on tehnyt todella hyviä jälkiä ja huonoja, niin päivästä riippuen. Päätettiin lähteä tsekkaamaan josko me saatais sittenkin se tulos. 
Kokeessa jäljellä Louhi eteni hyvin voimakkaasti, poikkeuksellisen varmasti varsinkin ensimmäisen suoran, mutta eka esine jäi ilmaisematta.. Kulmat meni ok ja viimeisen esineen ilmaisi hyvin. 
Tottiksessa kaikki meni mallilleen, ainakin siihen nähden mitä alokasluokassa vaaditaan. Kuitenkin koska maailmankaikkeus ei ollut minulle suotuisa koira kiersi hyppyesteen ja sinne tipahti 15p Eteenlähetyksessä tuli maahanmenossa yksi lisäkäsky.
Puruissa kiersi piilot, haukkui, tuli hallintaan kohtuullisesti mutta räiski hihaan. Hiljainen vartiointi on alkanut tuottaa tulosta.

 IP1 A86 B81 C84 VIK E 

                                                       
Valmistautuminen tähän kokeeseen oli vähän hakemista, ensimmäinen ipo-koe itselleni niin en oikein tiennyt miten treenata koiraa viimeiset kaksi viikkoa. Vaikka meillä lähti pisteita ihan pienistä jutuista niin olen iloinen siitä että meillä on oikeasti mahdollisuudet parempiin pisteisiin, kunhan vain nuo asiat laittaa kuntoon ja nyt osaamme treenata koiraa taas hieman erilailla miettien tulevia kokeita. 
Olen todella tyytyväinen koiran suoritukseen, se teki todella hienon jäljen, se oli voimakas ja maa-vainuinen, ei todellakaan sellainen mitä odotin sen olevan. Tottiksessa sillä oli poikkeuksellisen hyvä tunnetila, se suoritti hyvin, ainut vaan se että se vähän auraa ja tuo sen esteen kierto. Saimme tuomarilta kehuja tasamaa noudosta, oli kuulemma oppikirjasta ja erityisesti sydäntä lämmittää se että tuomarin mukaan harvoin näkee tälläistä ohjaamista alokasluokassa. Ohjaan koiraa kuulemma arvokisatasoisesti ja koira on todella hyvin koulutettu.  Toivoa siis on! Hattu kouraan ja lisää treeniä vaan.

Oli todella mielenkiintoista päästä käymään kokeessa jo ihan kokemuksen takia, näki sen ettei sinne kuole ja vaikka pitää muistaa tuhat ja sata asiaa niin sieltä selviää hengissä. Kahden viikon aamusta iltaan hyppääminen tuotti tulosta ja mepäs taidetaan tämä viikko ottaa vähän rennommin ja taas juhannuksen jälkeen hypätä kelkkaan uudelleen.

Hyvää juhannusta!!


2 kommenttia: